Hei!
Olen suomalainen, Itä-Suomessa Uimaharjun Honkavaarassa ja Imatralla varttunut nainen. Koulutukseltani olen insinööri ja sosiolingvisti, työuraltani IBM:ssä jo eläkkeelle jäänyt. Naimisissa, kolmen aikuisen lapsen äiti ja kahden pienen tytön isoäiti. Suomen ja USA:an lisäksi olen asunut myös Wienissä Itävallassa 1995-98.
Muutin tänne USA:an 40 vuotta sitten, 19-vuotiaana. Syitä oli monia niin kuin niitä tuppaa olemaan. Olin ollut vuoden vaihto-oppilaana Houstonissa Teksasissa ja tykännyt. Poikaystäväkin oli löytynyt. Päällimmäisenä syynä ainakin näin jälkikäteen katsottuna oli kuitenkin Suomen ja suomalaisen yhteiskunnan sulkeutuneisuus ja synkeä toivottomuus. Elettiin 70-luvun loppua. Suomi oli rypenyt lamassa pitkään ja uutisista tuli jatkuvasti kurjuutta: työttömyyttä, leikkauksia ja lakkoja. Oltiin suomettuneita ja kumarrettiin itään. Rajat olivat kiinni joka suuntaan ja Suomessa asui pelkästään suomalaisia, edes etnisiä ravintoloita ei ollut. (Eipä tosin ollut paljon muitakaan, mitä nyt muutama eliittiravintola Helsingissä ja maaseudulla kaljabaareja). Yhteiskunnassa pääsi eteenpäin puoluekirjan avulla (70-lukuhan oli Suomessa vasemmiston kulta-aikaa) ja osaaminen ja yritteliäisyys tuntuivat olevan toisarvoisia.
Vanhemmat iloitsivat hyvästä koulumenestyksestäni: pääsisinhän opiskelemaan ja sitä kautta hyvään työpaikkaan jossain isossa firmassa. Siellä sitten pakertaisin 40 vuotta kunnes eläkeikä koittaisi. Aika staattinen ja tylsä tulevaisuudennäkymä mutta sitähän Suomi silloin olikin: toivoton paikka jossa mikään ei koskaan muuttunut. Uutiset olivat aina samoja (huonoja) ja sama Kekkonenkin presidenttinä, ihan koko lapsuuteni ja nuoruuteni ajan ja vielä sen jälkeen kun muutin USA:an.
Suomeen verrattuna Amerikka oli niin sanotusti aivan toista maata. 70-luvun lopun Houstonissa oli energiaa ja optimismia. Talous kasvoi kohisten (koko ajan), vähävaraisemmatkin perheet söivät ravintoloissa (siis ehkä lähinnä Mäkkäreissä mutta kuitenkin), Space Shuttleja lähetettiin kuuhun aina uusille tutkimusretkille. Nuoria kannustettiin opiskelemaan sitä mikä heitä kiinnosti eikä ainoastaan sellaisiin tutkintoihin joilla pääsi heti hyviin työpaikkoihin. Itse asiassa työpaikkoihin ei päästy vaan niihin mentiin. Niin minäkin valmistuttuani Texas A&M:in yliopistosta menin IBM:lle töihin automaatioinsinööriksi Floridan Boca Ratoniin. Vau! Parissa vuodessa rapistuvalta, toivottomalta Imatralta aurinkoiseen Floridaan unelmieni työpaikkaan. (No jaa, olen tässä lyhyyden ja ytimekkyyden nimessä hypännyt aika monen vaiheen yli, etenkin viisuminsaantivaikeuksien…)
Nykyinen Amerikka on monella tapaa ihan eri maa kuin 40 vuotta sitten. Samoin Suomi – enpä tiedä olisiko nyky-Suomesta intoa muuttaa tänne, ainakaan syyt eivät olisi enää ihan samat. Suomesta on tullut kansainvälisempi, vauraampi ja energisempi, ja sekä Suomen että suomalaisten itsetunto on parantunut. Yhdysvalloista taas on tullut – niin, siitäpä tässä blogissä kirjoitan. Havaintoja ja huomioita, tulkintoja ja mietteitä. Pitkälti yhteiskunnallisia sellaisia mutta sekaan sattuu myös vilahduksia muusta elämänmenosta.
Innoittajani on muuan Donald Trump joka on mielestäni vastenmielinen ja vaarallinen mies, narsisti ja mahdollisesti jopa psykopaatti. Pyrin kirjoituksissani valottamaan amerikkalaista ajattelua ja avaamaan syitä jotka ovat johtaneet hänen valintaansa USA:n presidentiksi ja jotka ehkä (valitettavasti) johtavat hänen uudelleenvalintaansa. Tästä aiheestahan minulta aina kysytään kun käyn Suomessa (nykyisin jopa kolme kertaa vuodessa).
Suomi ja USA ovat monella lailla edelleen hyvin erilaisia. USA:n kehitys on kuitenkin varoittava esimerkki monelle muulle länsimaalle, myös Suomelle jossa yhteiskunta eriytyy ja tuloerot ja eriarvoisuus kasvavat. Kansainvälistymisen myötä myös rotu- ja kulttuurikonfliktit ovat rantautuneet Suomeen. Oman lapsuuteni yhtenäiskulttuuri ja tasa-arvoiset tulevaisuudenmahdollisuudet tuntuvat jo aika kaukaisilta.
Tämä on ihan eka blogi jota olen koskaan kirjoittanut ja näin ollen kokeilumielinen – saa nähdä tuntuuko homma pitemmän päälle mielekkäältä, kiinnostavatko mietteeni ja syntyykö keskustelua. Toisaalta tämä kirjoittaminen käy hermoterapiasta, saahan tässä säännöllisesti lausua julki mielipiteensä maailman – etenkin USA:n – hullusta menosta! Tervetuloa Trumppilaan.
Outi Papamarcos